Unohda startupit – ruohonjuuritason yrittäjyys on uusi Nokia

Lähes raamatulliset mittasuhteet saanut startup-pöhinä näyttää yllättäen yskivän. Startup-yrittäjä Sami Kuuselan Elinkeinoelämän Valtuuskunnalle kirjoittama pamfletti Hupparihörhö ja bisnesmies suomii suomalaista bisneskulttuuria kovin sanoin: enkelisijoittajien rahahanat ovat tiukassa, exit-markkina olematon ja ilman Tekesin julkista rahoitusta bileet päättyisivät kaameaan krapulaan terävintäkin hissipuhetta nopeammin.

Kaikki kunnia oikeasti uutta tekniikkaa ja palveluja kehittäville yrittäjille, mutta Kuuselan pamfletti saa startup-pöhinän vaikuttamaan lähes vaaralliselta. Näille erikoislaatuisille yrittäjille raha ei kuulemma merkitse paljoakaan. Jos yksi vallankumouksellinen, jos ei korkealentoinen, yritys ei lähde lentoon, pulju ajetaan alas ja suunnataan reippaasti kohti uusia haasteita. Sinne menivät Tekes-rahat!

Jokainen sijoittaja ja yrittäjä tietenkin saa tehdä rahoillaan mitä haluaa. Mutta valtion rahan ohjaaminen kirjavalle joukolle taivaanrannanmaalareita on kyseenalaista. Samat yrittäjät, jotka eivät kuulemma niin rahasta kiinnostu, korkkaavat kuoharipullon kun Tekes-rahoitus on varmistettu.

Jos startupeista ei olekaan kansantalouden pelastajiksi, niin mistä sitten on?

Yrittäjiä tänne tarvitaan lisää, selvähän se. Mutta väitän, että varsinainen pihvi ei ole korkealentoisessa, julkisella riskirahalla pyörivässä startup-yrittäjyydessä, vaan ruohonjuuritasolla. Suomessa kuitenkin on muutama satatuhatta yritystä ja vielä enemmän itsensä tavalla tai toisella työllistämään pyrkiviä ihmisiä.

Lähtökohta on se, että jokaisen täytyy olla valmis rakentamaan uransa ja elantonsa yrittäjänä. Siksi korkealentoisia ideoitaan jahtaavat startup-yrittäjät eivät välttämättä ole paras esikuva. Rahvas ei ymmärrä siitä maailmasta juuri mitään. Parempi esikuva voisi olla vaikkapa ketterä kodinkonekorjaaja, palvelualtis kahvilan omistaja tai netin sosiaaliset verkostot taitava siivouspalveluyrittäjä. Nykyään mallia itsensä työllistämisestä näyttävät esimerkiksi nohevimmat graafikot, jotka eivät jää kolkuttelemaan toimistojen ovia medianominpaperi kourassaan, vaan luovat itse uransa.

Väitän, että ratkaisun avain on suuruuden ekonomiassa: jos reilun kolmensadantuhannen yrityksen pärjäämistä helpotetaan (ei kuitenkaan suoralla tuella) ja yhä useampi tavallinen tallaaja työllistää itsensä yrittäjänä, on vaikutus suurempi kuin kansainvälistä exit-kauppaa tavoittelevia startupeja julkisesti rahoittamalla. Jos yrittäjyys on kohta kansan DNA:ssa, alkaa myös niitä isoja kansainvälisiä hittejä syntyä.

Vaikka kansantaloudellisesti tsemppaisin ruohonjuuritason yrittämistä yli kaiken, toki myös digipalveluita ja työkaluja kehittäviä startupeja tarvitaan. (Mieluiten toki yksityisesti rahoitettuna.) Niitä onkin maailmalla jo pilvin pimein ja tuotteet myös suomalaisten käytettävissä. Nimittäin koskaan aikaisemmin ei kynnys ”tehdä vaikka mitä” ole ollut näin matala. Digitaalisia työkaluja ja palveluja, joista 10 vuotta sitten nähtiin vielä unia, on valtavasti kaikkien saatavilla. Mahdollisuuksia on siis enemmän kuin koskaan, mutta kuinka saada ihmiset huomaamaan ne ja rakentamaan itse oman työnsä ja uransa? Ehkäpä julkisen huomion suuntaaminen pilvilinnoista ruohonjuuritasolle auttaisi.

Leave a Reply